Olin nukkunut kohtalaisesti. Herätys oli jo klo 6, matkaan kun oli päästävä aikaisin, etenkin minun. Lähdin seitsemältä, parempijalkaiset kerkiävät myöhemminkin. Kepit kädessä lähdin ontumaan alaspäin ensin Rogerin kanssa. Olo oli kuin vanhalla papalla. Pikkuhiljaa kuitenkin valuin alaspäin muiden hiljalleen ohittaessa. Roger oli yllättävän vaisu, halusi puhua enimmäkseen tipistä. Loppumatka taittui Deuksen kanssa pole pole. Alamäet todella vaikeita, tasainen ja nousu huomattavasti helpompaa.

Viimein 15 km takana ja Marandalla, syötiin lunchpackit tyhjiksi. Soittivat auton hakemaan minua, mutta matka jatkui vielä alas 4 km yksijalkaisena. Jeepillä kruisasimme kantajien reittiä alas asti. Lähtöportilla Kimmo ja Antti olivatkin jo Safari-oluella, liityin seuraan. Annettiin oppaalle tipit - olisivat halunneet enemmän. Tippi on tippiä, kyllähän ne vastaanottaisivat kuinka paljon tahansa. Lahjoitin teleskooppikävelysauvani ja lämpömittari/kompassi-systeemeitä, kuten tapana on jotakin muistoja jättää. Postikortit mailattiin kotimaahan, ja vastaanotettiin arvokkaat diplomit. Safarifirman johtajan Evansin kanssa käytiin reissu ja palautteet läpi asiallisesti. Evansin kyydissä pakettiautolla Moshiin. Matkalla mutka saman Supermarketin kautta kuten mennessäkin; yhtään ylimääräistä ei kuitenkaan viitsisi jaloitella. Ostin Omoa, vettä ja brandyä. Moshissa ajoimme vielä kangaskaupan kautta, josta löytyi mukaan mm. maasai- ja kangavaatteita.

Viimein takaisin hostellilla, ihanaa! Jalka turtana, mutta sielu onnellisena. Viimeinkin suihku ja oikea vessanpönttö, ne on todella luxusta! Pyykkiäkin oli jo pakko pestä.

Illalla lähdimme Evansin kanssa illalliselle Hotel Kindorokoon. Vatsa ja makuhermot vaativat jotakin mihin olivat kotimaassa tottuneet. Pizza oli hyvä valinta, ja muutama olut kyytipojaksi. Kylläpä maistui mahtavasti, vaikka pizza oli pieni eikä sisältänyt ihan kaikkea mitä speksi kertoi. Loppuilta kuluikin baaritiskillä rattoisasti.


Tapio Siltala