Aamupalalla sovitusti jo klo 7.30. Tänään aamupalana tuttua Uhuru Hostelin hedelmiä, paahtoleipää, kananmunaa ja kahvia. Tilasin taksin, ja vakiokuski kyyditsi retkueen Arushaan 50 taalalla. Hotel Equatorilla tavattiin kuski Lucas ja Sanna, toinen Kepan työntekijöistä. Lucaksen piti huollattaa ensin autonsa jarrut; hyvähän se on jos auto myös pysähtyy. Käytiin keskustasta ostamassa sääskiverkot ja juomaa matkaan. Visa-automaatista en saanut rahaa, vaikka Paavo sai. Olisko käteinen loppunut. Viereisessä vessassa totesin paikallisen käytännön: omat paperit mukaan.

Viimein matkaan, kello olikin jo yli puolen päivän. Joka puolella savannia, Mt Meru jää taakse hiljalleen. Meno maistuu mukavasti, tämä on rentoa, on the road. Tie on yllättävän hyväkuntoista, asfalttia uusittu ihan lähiaikoina. Pysähdymme Mto Wa Mbu:ssa (Moskiittojoki på finska) syömään. Yllättävän hyvää, jotakin lihaa ranskalaisilla, parin oluen kera. Päätettiin vielä käydä Lake Manyaran kansallispuisto. Aikaa vain kolme tuntia, mutta ehdittiin nähdä mm. norsuja, kirahvi, hippoja, apinoita, marabuja, kaukaa flamingoja ja ensimmäinen villi leijonani kautta aikain. Mukavan vihreä puisto. Matka jatkui samantien ylämäkeen kohti Karatua, jossa yrittäisimme majoittua ennen Ngorongoroa. Hinnat olisivat paljon halvemmat kuin puiston puolella.

Möykkyistä, remontissa olevaa tietä puskuteltiin. Karatun keskustan läpi; sanoinkin että onpa epämääräinen eikä keskustassa viitsisi majoittua. Pölyistä ja sotkuista. Majapaikka löytyi Lutheran Hostelilta. Kamat vaan huoneisiin ja Paavon, Sannan ja Lucaksen kanssa bensikselle syömään. Tilattiin, oluet ehdittiin saada pöytään kun aloimme ihmetellä liekkejä parin sadan metrin päässä. Jotakin roskienpolttoa varmaan. Liekit alkoivat kuitenkin kasvaa ja kasvaa. Pian koko keskusta tuntui liekehdivän pimeässä yössä. Melkoinen tulipalo! Sähköt katkesivat tai ne katkaistiin. Pelottavaa, liekit tuntui vain lähenevän. Onneksi etäisyys vaikutti ensin turvalliselta. Kynttilät tuotiin pöytään, maisteltiin olutta. Ulkoa kuului kovempaa ja kovempaa huutoa. Tilaamamme ruuat luvattiin kuitenkin valmistaa. Hakuna matata. Hetki, ja katsomme pihalle pysähtyvää pick-upia; palaneita miehiä lavalla. Ei huopia, eikä muuta; hygienia ei paras mahdollinen. Karmeaa katsottavaa!


Tapio Siltala