Tapio oli kuullut yöllä henkilökunnan ääniä ulkoa. Valot oli sytytetty, mutta minä nukuin kuin tukki. Arvoitukseksi jäi, oliko ollut vieraita ja millaisia. Enpä ollut milloinkaan syönyt aamupalaa näin afrikkalaisessa tunnelmassa; kirahvit lipuvat lähisavannilla hienostuneesti keinuen, apinat roikkuvat puissa. Niitä katselemme ja nautimme syödessämme aamupalaa ulkoterassilla. Aamiainen ei ole kovin runsas, mutta hyvä sellainen. Näkymät korvaavat kaiken.

Nostamme hiljalleen kytkintš, ja pikkuhiljaa hiekkatie vaihtuu asfalttitieksi, Mwanza lähenee hitaasti, mutta varmasti. Auton vaihteistosta alkaa kuulua melkoista kolinaa, onneksi olemme kuitenkin jo ihmisten ilmoilla. Päät kääntyvät kun ohitamme ihmisjoukkoja - melun takia. Pysäytämme ja toteamme että taitaa olla jokin tiiviste vioittunut kun eilen olimme pamauttaneet tiellä melkoiseen kiveen. Öljyt olivat valuneet, ja yritettiin etsiä uutta.

Poikkeamme sumuka-heimon museolle, auto kolisten. Neuvottelemme opastuksen ja hinnan; täällä olemme vapaaehtoistyöntekijöitä ja saamme halvemmat tiketit. Opas selittää juurta jaksain heimoasioita ja tutustumme heidän historiaansa ja tapoihinsa. Jotakin kevyttä syömme kärpästen kanssa kilpaa, mausteeksi roiskaisen erittäin tulista chilipippuria. Ei syö kärpäset, ja minullakin vesi valuu silmistä. Minä saan lämpimän oluen, muut kylmät. Lämmin olut on pahaa Afrikassa, vaikkakin paikallinen tapa.

Näemme ensinäkymät Lake Victoriasta, se on suuri. Pikkuhiljaa saavumme Mwanzaan. Katujen varsilla ja kaduillakin on jalankulkijoita kuin meren mutaa. Ajamme Kepa:n työntekijöiden asunnolle; mukava, paikalliseen tasoon loistava paritalo kahdessa kerroksessa. Paitsi että lämmintä vettä ei tule. Huomaamme myöhemmin ettei tule aina lämmintäkään. Illalla Lucas hakee ja käymme paikallisessa pizzeriassa syömässä. Otan banaanipizzan, ja se onkin todella hyvää. Jälkiruokaoluet juomme Rumoursilla.

Illalla kaikki ovat jo väsyneitä päivän tapahtumista. Enää puolustustaistelu ja asemasota malariasääskiä vastaan: sääskiverkkojen virittely kattoon ja paikkaus. Olivat tietenkin myyneet meille Arushassa valmiiksi rikkinäiset. Sumutteella kyllästämme ilman, joten eiköhän uni tule.


Tapio Siltala