Aamulla Lucas noutaa meidät, vähän myöhässä kuten tapoihin kuuluu. Ensin byrokratia; lupa-asiat tietenkin kuntoon, monen mutkan kautta. Olemme tällä kertaa tutkijoita papereiden mukaan. Seuraavaksi metsästämme perämoottorin ja ajamme jeepillä hakemaan taas toiseen suuntaan bensikseltä kerosiinia, siis täkäläistä bensaa. Vielä mutka Lucaksen työpaikalle, josta haemme pelastusliivit. Sitten siiman ja koukkujen ostoon, ja vielä vapojen ja matojen hankinta paikalliselta torilta. Menipä paljon aikaa, Tapio näyttää väsyneeltä jeepin takapenkillä. Mikähän sillä on.

Viimeinkin pääsemme rantalaiturille. Kysyn, mikä se meidän vene on. Tarjoavat vanhan näköistä, veden täyttämää pikkupurkkia. En tahdo uskoa, mutta uskottava se vaan on. Äyskäröimällä vene kuivaksi, moottori kiinni, muttei kyllä käynnisty vaikka kuinka kiskovat. Miestä on kuin meren mutaa, muttei siinä määrä auta. Tarjoan jeesusteippiä tähänkin; se kelpaa, muttei moottori silti jaksa käydä. Pian on kulunut jo viisi tuntia, me lähdemme kävelemään ja kerromme tulevamme aamulla klo 10. Lucas poimii meidät autoon käveleskelemästä ja poikkeamme syömässä jossakin hänen suosikkipaikassaan. Syömme riisiä ja tilapiaa. Tapio vaikuttaa poissaolevalta.

Illalla taas vakiohomma, sääskentorjuntapatteristo valmiina.


Tapio Siltala