Aamulla Lucas haki kalaan, tätä me olemmekin odottaneet. Tiedossa kuusi tuntia veneilyä ja kalastelua, kaksi tuntia lupasivat meille ekstraa eilisen hässäkän jälkeen. Tapio ei jaksa lähteä, tahtoo levätä ja käydä malariatestissä.

Moottori käynnistyy tänään hyvin ja eikun matkaan klo 11. Vesi roiskuu ja pelkäämme bilhatrsiaa. Tarttuukohan se roiskevedestä, eipä kai. Todella upeaa ajella helmikuussa veneellä! Pysähtelemme kivien päällä onkimassa, ja pian alkaakin jo kalansyönti. Kohottomilla ongillamme jatkuvaa nykäystä, kalahan syö valtavasti! Saamme suuren saaliin. Kymmeniä kaloja, satoja grammoja. Näemme paikallisia kalastelemassa kaislaveneillään, saamme eräältä sammalsyöttiäkin, mutta toteamme kastemadot paljon paremmiksi.

Poikkeamme Sanane Islandilla, jossa näemme simpanssin, lintuja, suuren urosleijonan ja hyeenan. Ovat häkeissä, me emme. Vapaana liikuskelee muutama antilooppi ja joku puhvelintapainen otus. Camp sitella näemme tanskalaisia, joita morjestamme. Ovat Aarhusista, joka onkin Arushan anagrammi.

Koemme sen mitä haaveilimmekin, veneilyä ja kalastusta valtavalla Victoriajärvellä. Saalistakin tulee pussillinen, aurinkoa hipiään ehkä liikaakin. Oli unohtunut laittaa aurinkovoidetta, vaikka se mukana olikin. Zeniitin aurinko saa kyllä niskankin hehkumaan.

Poikkeilemme kivillä ongella, ja lähes aina syö kala. Pitää vain löytää parven paikka. Yhdellä kohtaa minulla nappaa kunnon pyristelijä, ja mitä ihmettä sieltä nouseekaan: kunnonkokoinen musta rapu! Mustaakin miestä jo naurattaa. Päättelen että pitää nostaa syöttiä hieman ylemmäs. Pian jo nappaa uudelleen, ja nyt nousee tilapia. Tämä on jo varmaan 20 senttinen vonkale.

Mustat kuskimme, Tansanian hallituksen virkamiehet, eivät juuri englantia puhu eikä pukahda. Elekielellä ja swahililla sekä hyvällä tahdolla homma hoituu hyvin. Upeaa, tässä me olemme Victoriajärvellä, eipä ole moni kavereista käynyt! Hiljalleen alkaa päivän kalastuskiintiö täyttyä ja ajelemme takaisin rantaan. Lähetän tekstarin Lucakselle pyytäen noutamaan, ja siellä hän onkin laiturilla meitä vastassa. Suuret valkoiset kalastajat saapuvat, takanaan 5 tuntia upeaa kokemusta.

Tapio oli käynyt päivän aikana malariatestissä ja diagnoosi oli positiivinen: malariaa se on. Oli annettu 2x4 tabletin lääkeannokset; huomenna pitäisi olla jo parempi. Melkoinen nälkäkin jo vaivaa, ja illalla perkaamme kalat. Rasvassa paistetut kalat tungemme suihimme, ei niin suurella halulla kuitenkaan. Eivät liene maailman puhtaimpia kaloja. Minä syön tilapian, muut saavat tyytyä ahveniin ja furuihin. Enimmäkseen ne ovat ruotoa.

Illalla poikkeamme läheisellä Biotic Barilla oluella. Päätämme tehdä rantakävelyn oluttehtaan - Tanzanian Breweries - ympäri. Mukava, leppoisa ilta-ilma henkäilee. Tämä on mukavaa. Köyhää, mutta mukava ilmapiiri. Pujotellessamme majojen välissä huomaamme kahden lapsen pelaavan jalkapalloa. Pallo on mytty, jonka ympäri on kierretty narua. Päätämme Paavon kanssa liittyä joukkoon. Kaverit ovatkin heti valmiina, ja pallo kiertää. Jalkapallo on kansainvälinen kieli, meillä on hauskaa kaikilla. Tämä on aito kokemus, uskomattoman hienoa, sanatonta.

Paluumatkalla näemme vielä paikalliset akrobaatit harjoittelemassa. Täälläpäin lienevät maailman parhaat akrobaatit, ainakin siltä tuntuu. Hyvä harrastus se on, eikä maksa mitään.

Illalla kävelen otsalampun valossa Paavon kanssa uudemman kerran Biotic Bariin. Otamme kahdet tummat oluet yömyssyksi. Illalla taas vakiopuolustus ja nukkumaan.


Tapio Siltala