Herään kahden aikaan yöllä vatsakipuun. Pikkuhiljaa pahenee, kunnes pitää käydä toiletissa tyhjentämässä. Onneksi tänään vesi toimii. Tämä lienee niistä kaloista. Harmittaa vietävästi kun tuli syötyä niitä. Aamulla melkoisen väsynyt olo. Vatsassa tuntuu outo tunne, ja on jotenkin ulkopuolinen ja vetämätön olo. Mitään ei jaksa. Sängyllä vaakasuorassa on hyvä, mutta mikään muu ei tunnu sujuvan.

Pian Lucas jo tuleekin noutamaan kaupungille ostoksille. Minun oloni ei kyydistä yhtään parane. Poikkeamme pankkiautomaatille nostamaan käteistä, mutta shillingit on lopussa eikä virkailija meinaa millään uskoa niin yksinkertaista asiaa. Jatkamme matkaa, poiketaanpa sitten myöhemmin. Käymme Lucaksen kavereilta ostamassa lahjaa jonka olemme päättäneet ostaa isännillemme. Ovat puhuneet leivänpaahtimesta, ja sellaisen on Lucaksen tuttu luvannut hommata meille. Pitkän tinkimisen jälkeen kauppa syntyykin. Poiketaan limonadille, ja päätän että jos olo helpottaa niin en mene malariatestiin. Ei helpottanut, siispä pakko mennä testiin Aga Khanille. Klinikka on täynnä vuoroaan odottavia, mutta setelillä ohitamme jonot. Kysyn tohtorilta moneen kertaan neulojen puhtaudesta. Vakuutun siitä, ja neula otetaankin steriilistä pussista. Verinäyte otetaan sormenpäästä ja tutkitaan parasittien määrät mikroskoopilla. Odottelen tuloksia lierihattu päässä; äkkiä se mustankin silmä tottuu. 45 minuutin odotuksen saan viimein tuloksen; se on positiivinen. 1,5 ppm eli lievä malaria. Lääkärin jutuille sivuoven kautta, setelillä taas. Toivon lääkärin määräävän Arinatea, joka on kuuleman mukaan tehokas lääke. Sitä setä minulle määrääkin, ja ostan saman tien tupla-annoksen. Eihän sitä tiedä jos tämä uusiutuu. Tansaniassa ei reseptejä tunneta, apteekista saa mitä haluaa. Tämä on kyllä hyvä systeemin, että lääkkeet saa suoraan terveysasemalta. Miksei Suomessakin apteekit voisi olla aina terveyskeskuksessa?

Muut tulevat noutamaan minua, ja samalla Paavokin ottaa varmuuden vuoksi testin. Tulos jälleen negatiivinen; porukan tervein mies ainakin siltä osin. Mitä nyt valkosolut jälleen hieman koholla. Pitäisi sitä sairaankin jotakin syödä, ja poikkeamme pizzalle. Arvelen banaanipizzan menevän jotenkuten alas, mutten jaksa kuin neljänneksen. Vika ei ole pizzassa vaan minussa. Luovutamme lahjan isännillemme ja pidän pienen mutta vaatimattoman puheen. Tuntuu että tämä oli hyvä ostos.

Illallakaan en jaksa muuta kuin lepäillä, vaikka olo jo hieman koheneekin. Muut häipyvät yömyssyille Antibiotic Clubille. Minä yritän nukkua, ja onnistunkin siinä lukuunottamatta klubilta tulijoiden herätystä.


Tapio Siltala