Aamulla onkin jo tosi hyvä olo. Arinate tuntuu tehonneen tehokkaasti ja nopeasti. Aamupalakin jo maistuu minullekin, paahtoleipä maistuukin todella hyvältä lämpimänä. Muualla olemmekin syöneet kylmiä paahtoleipiä. Tämä onkin viimeinen aamiainen Mwanzassa, sillä tänään matka jatkuu bussilla kohti Nairobia. Pian Lucas onkin jo ovella. Autossa maksamme mielestämme sopivan summan Lucakselle palveluistaan. Tiedä sitten, oliko hänen mielestään sopiva summa kun naama ei levennyt kovinkaan suureen hymyyn.

Scandinavia Express -bussien asemalla yritämme hoitaa hotellivarauksen Nairobiin, mutta liekö puhelinlinjoissa vikaa vai mitä kun ei tahdo onnistua. Lupasivat hoitaa kuitenkin päivän aikaan, pitäisi olla perillä jo hoidettuna. Bussiasema on ahdas, mutta pian saamme kamat mahdutettua bussin tavaratilaan ja istumaan ilmastoituun bussiin. Jalkatila tuntuu niukalta. Katselemme harvinaista kauneutta ikkunasta: kahta valkonaamaista tyttöä. Kyllä valkoinenkin rotu osaa sitten olla kaunista.

Bussi starttaa klo 11. Alkumatka tuntuukin sujuvan vauhdikkaasti. Musomassa ensimmäinen pysähdys. Ihastelemme kilvan kuinka hieno ja mukava tämä kaupunki onkaan Mwanzan jälkeen. Syömme paikallista pikaruokaa kilpaa kärpästen kanssa. Paikallinen kylähullu huutelee kadulla mm. lentävistä tiikereistä ja mexiconhatusta. Minš olen ostanut lierihattuni Meksikosta.

Pian valtakunnan rajan jälkeen matka alkaa jo puuduttaa. Muodollisuudet hoituivat tällä kertaa alle tunnissa. Kuski hurjastelee kuin viimeistä päivää, toivottavasti ei kuitenkaan sitä viimeistä. Puutuneina ihmettelemme erityisesti kaupunkia nimeltä Kisii. Liekö maailman sottaisin ja rähjäisin kaupunki. Kaadettuja ruosteisia autonraatoja joka puolella, ympäristö kuin kaatopaikka. Laiskan ja rikollisenkin näköistä väkeä istuskelee kaikkialla kuin haukat odottaen saalistaan. Tuoksukin tunkeutuu mukavaan ilmastoituun bussiimme. Onneksi emme pysähdy.

Bussi taittaa kilometrejä mustassa yössä, kunnes yhtäkkiä kuljettaja pysäyttää ja tekee u-käännöksen ja ajaakin sairaalan pihaan. Kuski häipyy sairaalaan ja stuertti kuuluttaa jotakin swahiliksi. Kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtui. Menemme ulos hämmentyneinä ja selviää että kuski vain poikkesi sairaalaan katsomaan työkaveriaan! Bussilastillinen odottaa kiltisti puoli tuntia. Viimein kuski saapuu ja nostaa kytkintä. Kaasupoljin painuu lattiaan. Vauhdikkaasta kyydistä huolimatta loppumatka menee pilkkimiseksi ja on aikamoista kärsimystä. Viiletämme vauhdilla liikennevaloista välittämättä ja saavumme Nairobiin klo 00.30.

Ei kai voi olla pahempi aika tulla Nairobiin kuin meillä. Keskellä yötä, ilman hotellia. Bussiasemalla yritän selvittää hotelliasian ja se selviääkin. Hotel 688. Taksikuski ajaa meidät komeasti vanhalla Morriksella hotellille, joka sijaitseekin mukavasti ihan ydinkeskustassa. Meidät otetaan todella ystävällisesti vastaan, ja tämä onkin hyvä hotelli ja viimeisen päälle hyvä palvelu. Otamme kolmen hengen huoneen, yht. 88 taalaa/yö. Huonekin on luksusta afrikkalaiseen tasoon. Ei vielä nukkumaan, kun pikkunälkä kurnii vatsassa. Päätämme katsastaa, vieläkö hotellilta jotakin saisi. Kaupungille ei tietenkään uskalla lähteä. Baari oli kiinni, silti henkilökunta otti asiakseen neuvoa mistäpäin safkaa saisi Nairobin yössä. Emme ole valmiita seikkailuun, joten kaksi ystävällistä henkilökunnasta lähtee mukaan. Niin sitä vain kävellään Nairobin yössä, eikä pelota yhtään. Vähän ollaan kuitenkin varuillaan. Toisella yrittämällä löydämmekin pikaruokaa, ja aivan hyvää onkin. Mustat maksulliset huutelevat peräämme kun marssimme takaisin hotelliin. Mukava ja turvallinen kokemus Nairobin yö. Täällä palvelu pelaa. Uneen vaivuimme kahden aikoihin.


Tapio Siltala