Sain nukuttua vain neljä tuntia Nairobissa. Silti ihanaa, kun pääsee viimeinkin suihkuun, ja oikein lämpimään veteen! Puhdistuneina aamupalalle, minulle maistui minulle hyvin, Paavolle ja Tapiolle ei niinkään. Tsekattiin ulos hotellista ja jätettiin kamat säilöön. Päätettiin dallailla vain keskustan katuja haistellen ilmapiiriä ja ostoksia tehden. Olisi Nairobissa mm. Karen Blixenin paikkakin, muttemme oikein jaksa. Siellähän voi piipahtaa seuraavalla Nairobin matkalla.

Tuntuu kuin olisin jo melkein kotona, vaikka ollaankin vielä eteläisellä pallonpuoliskolla. Kaikki tuntuu niin paljon länsimaisemmalta kuin mikään kolmeen viikkoon. Tämä kaupunkihan on mukava, tuumimme yhteen ääneen. Siistiä ja sivistynyttä. Kävelemme City Squarella ja Kenyatta Avenuella ja ties missä. Päivä on lämmin, yli 30 astetta ja juomaa kuluu. Alkoholitonta tietenkin malariapotilailla. Tämä päivä on leppoisa, juuri sopiva tähän matkan loppuun. Viimeiset ostokset vielä. Käteiset on käytettävä ja visaakin vielä vingutettava kahviin ja teehen.

Päivä käveltyämme palaamme vielä hotellille. Kahvilassa juomme kahvia ja katselemme katujen ihmisvilinää. Kauittimista tulvii Abbaa, ja tunnelma on uskomaton. Kuin katsoisi elävää musiikkivideota. Tämä on parempaa. En muistanutkaan kuinka hyvä Abba oli. Rentoudumme ja laskemme vilinässä valkonaamoja. Yllättävän vähän, alle puoli prosenttia.

Pakkaamme kamat 688:n aulassa tarkkaan. Jätän pöydälle syömättä jääneet Ryvitat ja jeesusteipin jämät. Jälkimmäiset matkaavat silti Paavon kyydissä Suomeen. Taksi ajaa meidät vanhalla Nissanilla kentälle, jossa odotamme kotiinpääsyä mielettömän rikkaana kokemuksistamme, jotenkin ylväinä.


Tapio Siltala